Olin ollut matkoilla ja nyt alkamassa paluumatkaa takaisin kotiin. Epäselväksi jäi, oliko kyseessä ollut loma- vai työmatka, sillä omasin muistikuvia sairaalassa työskentelystä, mutta olo oli kuitenkin lomalaisen.

Majapaikastani oli pitkähkö kävelymatka lentokentälle (joka siis kuitenkin sijaitsi aika lähellä). Kävellessäni aurinkoisia katuja, katselin kaihoisasti, mitä olin taakseni jättämässä. Tämä tunne oli minulle niin tuttu.

Kun kävelymatkaa olisi vielä muutama kortteli jäljellä, huomasin, etten ollutkaan ottanut matkalaukkuani mukaan. Pienessä ”paniikissa” aloin etsiä bussipysäkin taululta takaisin vievän linja-auton tietoja. Kauhukseni tajusin, ettei minulla ollut aavistustakaan bussinnumerosta tai siitä, mitä päätepysäkkiä kohti minun pitäisi mennä.

Huoli oli kuitenkin lyhyt, sillä kelloa katsoessani huomasin, että minulla oli rutkasti aikaa jäljellä. Ehtisin helposti kävellen hakemaan matkalaukun ja vielä kävellen takaisinkin. Reitin tiesin muistavani hyvin.

Päätin ottaa kävelymatkalle jäätelön, joten poikkesin kadunvarrella sijaitsevaan jäätelöputiikkiin. Valinnanvaihtoehtoja oli hurja määrä. Päädyin ottamaan tötteröllisen jotain, joka näytti herkullisimmalta. Samalla kun annostani valmistettiin, kiersin kaupan tarjonnan läpi. Löysin nurkasta pöydän, jossa oli erilaisia karamelleja. Päätin ostaa kaksi pussia, joissa oli epäkurantteja, kooltaan liian isoja ja vähän vääristyneitä karkkeja. Sisältö näytti silmääni söpöltä.

Kassalle mennessäni oli taasen lyhyt kauhunhetki, kun en löytänyt lompakkoani käsilaukustani. Tämäkin huoli osoittautui turhaksi, sillä hetken laukkua kaiveltuani, lompakko osui käteeni. 

Unen kantava teema oli huolen osoittautuminen turhaksi. Mieltäni painaa eräs asia, mutta koska asia ei ole yksin minun päätettävissäni, muistuttelen itselleni, ettei kannata sen vuoksi ”hankkia itselleen harmaita hiuksia”.

Toisen kuljettaman ajoneuvon, esim. tässä tilanteessa bussin, valitseminen kulkuneuvoksi olisi tarkoittanut tyytymistä ratkaisuihin, jotka joku toinen tekee. Huomio siitä, kuinka helppo olikaan itse kävellä päämäärään, kuvastaa lujuuttani pysyä omissa näkökannoissani.

Herkut kuvastavat unissa elämän herkkuja (heh) ja nautintoja. Koska valitsemisessa ei ollut ongelmia, tukee se tosimaailmassakin pohtimaani asiaa siitä, että tiedänkö mitä haluan. Ja tiedän. Kaiken ei tarvitse, eikä pidä olla vain näennäisesti kaunista ja parasta, vaan pitää valinnoissaan päätyä siihen, mikä omaa mieltä kiinnostaa eniten.