Tuttavaani ammuttiin ohiajavasta autosta vatsaan, kun hän oli kävelemässä metsäreunaista hiekkatietä pitkin. Seuraavassa hetkessä minulle ilmoitetaan, että minun tulee etsiä hänen ystävänsä ja kertoa hänelle tilanteesta. 

Jouduin soittamaan usealle ihmiselle tätä ystävää etsiessä. Puhelimen näyttöön ilmestyi ensin kuva siitä paikasta, jossa puhelun vastaanottaja oli ja sen jälkeen hämärämpi vihjekuva siitä, mihin minun pitää seuraavaksi mennä ja kenelle sieltä soittaa. Lopulta sain soitettua tälle ystävälle. En kuullut hänen puhuvan, mutta tiesin hänen kuulevan minun puheeni. Olisin halunnut hänen sanovan jotain.

Itkin vuolaasti lähes koko unen ajan.

Jouduin hetken oikein miettimään tätä ja mahdollista tulkintaa. Unen aukikirjoittaminen auttoi selventämään alitajunnan tarkoituksia.

Unen ampuminen viitannee huoleeni noiden kahden ystävyksen vuorovaikutussuhteesta. Varsinkin siksi, koska unen tunnelmassa ystävä oli jollain tapaa vastuussa tuttavani vahingoittumisesta, vaikka ei itse ollutkaan läsnä. Se, ettei ystävä vastannut uutiseeni millään tavalla, kertoo oletuksestani, ettei ystävä ota vastuuta, vaikka huomaisi teoillaan aiheuttaneensa vaikeuksia.

Itkemiseni ei ollut surua kenenkään toisen puolesta, vaan todennäköisesti turhautumista kykenemättömyyteeni puuttua asiaan millään tavalla, sillä tämä kadoksissa oleva ystävä on kateissa tosielämästänikin.