Kaksi tuttuani listasi asioita, miksi en saisi tehdä sellaista asiaa, jonka järkevyyttä olen tosielämässäkin pohdiskellut. Hyvin vakavasti luettelivat listan kohtia ääneen ja minä kuuntelin.

Olimme jonkinlaisen automaatin edessä. Muistutti ulkoisesti pankin vanhaa laskunmaksuautomaattia. Laitteita oli useampi vierekkäin ja samanlainen rivi vastakkain takaosat kiinni toisissaan. Laitteista pystyi sekä nostamaan rahaa, että järjestelemään elämää. Laite aktivoitiin ja tehdyt asiat kuitattiin yksitellen muovilipukkeella, joka annettiin aina seuraavalle tarvitsijalle. Minua ärsytti, kun toiset laittoivat lipukkeen automaattiin niin nopeasti, että sen pääty vääntyi, joten jouduin aina suoristelemaan sitä, kun sain sen itse käyttöön.

Näppäilin hitaasti laitteeseen oman elämäni tietoja ja tekoja, samalla kun kaksi tuttavaani jatkoi loputtomalta tuntuvaa listaansa. Listassa oli myös eräs yhtye, jonka musiikkia en saisi enää kuunnella. Tuhahdin heille, ettei kyseisen yhtyeen musiikilla ollut ollut merkittävää osuutta elämääni, joten en ymmärtänyt miksi sen kuului olla listalla. Sanoin vielä uhmakkaasti, että itselle aivan sama onko se listassa vai ei.

Kolmannen tuttavani kanssa olin ollut ensin ostoksilla ja sen jälkeen menimme kotiini. Olin jo ostosreissun ajan ollut mieleltäni ärsyyntynyt. Tuttavani oli laittamassa jotain paperia (tms.) takaisin hyllyy, eikä saanutkaan sitä sinne, joten jätti sen hyllykön päälle. Räjähdin. Kiroilin ja huusin suoraa huutoa, että olisi hänenkin aika opetella laittamaan asiat oikealle paikalleen, ettei minun tarvitse aina siivota hänen jälkiään. Tuttavani pelästyi hurjasti äkkinäistä tulistumista ja alkoi itkeä.

Menin hetkeksi kunnolla rauhoittumaan toiseen huoneeseen ja kun tulin takaisin, oli sohvalle ilmestynyt neljäs tuttu kaukaa menneisyydestä. Hänen vieressään oli joku nainen. Tämä tuttu pyysi minua selvittämään hänen ongelmiaan. Ohjasin heidät poistumaan paikalta hieman tuohtuneena.

Kun jäin taas kahden kolmannen tuttuni kanssa, pahoittelin kohtaustani. Selitin hänelle, että olen ollut hermostunut ja kerroin tehneeni jotain sellaista, mitä minun ei oman itseni vuoksi missään nimessä olisi pitänyt tehdä. En vain ollut uskaltanut kertoa kenellekään, koska pelkäsin ”tuomitsemista”. Tuttavani sanoi ymmärtävänsä täysin, mutta näin, että hänelle jäi paha mieli vuolaista pahoitteluistani huolimatta. 

Enpä ole tällaista superegon jyrähtämistä koskaan aiemmin kokenut! Paljoakaan ei kätketä kevyempään symbolikieleen, vaan sanotaan asiat asioina. Kahden ensimmäisen tuttavani asuun pukeutuneena superegon järjen ääni löi lyttyyn id’n unelmoinnit. Mutta tottahan minä tiedän, että superego oikeassa on. Ei vain aina ole selkärankaa kuunnella totuuden ääntä.

Lipukkeen käyttö saattaa symboloida omaa turhautumistani siihen, miten toiset tuntuvat pystyvän tekemään paljon nopeammin ratkaisuja elämässään kuin minä (oletus). Pääsevät eteenpäin elämässään, kun minä vain junnaan automaatilla erittelemässä elämäni tapahtumia. 

Listalla ollutta musiikkia ja sen kieltoa en oikein ymmärrä. Käyttäytymiseni unessa kuitenkin viittaa siihen, että tapahtuma oli yritys taistella superegotuttavieni dominointia vastaan ajatuksella ”ette te ihan kaikessa oikeassa ole”.

Tilanne kolmannen tuttavani kanssa on aika yksiselitteinen. Tosielämässä todellakin tein jotain sellaista, jonka olin itseltäni tavallaan kieltänyt. Enkä siitä ole kertonut kenellekään (vaikka ei se suoranainen salaisuuskaan ole), varmaankin sen vuoksi etten tuntisi heidän kauttaan pettymystä itseeni, ”selkärangattomuudestani”. Tiesin, ettei se tekisi minulle hyvää, mutta tein niin kuitenkin, koska halusin.  Mutta ymmärrän hyvin sen, että jos jatkan lipsumista päätöksistäni, se saattaa tehdä henkisen vointini huonommaksi.