Yön ensimmäisestä unesta muistan vain, että kaikki jakautui kolmeen osaan tai kolmeen eri vaihtoehtoon. Oli myös kolme ihmistä, joilla jokaisella oli hyvin erilainen luonteenlaatu. Kaikki heistä taisin kuitenkin olla minä. Uni meni yhdistellessä oikeita asioita oikeaan ihmiseen.

Toisessa unessa olin takapihalla. Viereisellä tontilla oltiin kaatamassa hyvin korkeaa puuta. Kaato näytti ensin sujuvan aivan hyvin, mutta puu ei kaatunutkaan aivan oikein, vaan jäi vinosti heilumaan viereisen puun varaan. Kaatajat yrittivät nostaa/vetää katkaistua runkoa pois, mutta toimellaan taivuttivatkin toista puuta, joka takaisin suoraan noustessaan pongautti kylkeensä nojaavan rungon viereisen talon päälle. Hetken päästä talon katolla näkyi liekkejä ja sen jälkeen kuului räjähdys.

Yritin soittaa hätänumeroon, mutta en millään onnistunut. Kännykän numerot tulivat näytölle koko ajan väärin tai sitten en saanut painettua numeroa niin, että olisin saanut mitään numeroa näkyviin. Kun olin saanut kaksi numeroa painettua ja keskityin kolmanteen, tajusinkin että olin muistellut vanhaa numeroa ja uusi olikin 112. En saanut tuotakaan numeroyhdistelmää painettua. 

Ensimmäinen uni aika selkeä tuolla kolmijakoisuudellaan. Ego, superego ja id ne siellä alitajunnassa selvitteli välejään. :)

Tulipalo oli tässä unessa ahdistava, mutta tavallaan myös puhdistava. Räjähdys rikkoo kaukana olevan rakennuksen, joka on saattanut olla tulevaisuuden toiveen materialisoituma. Tuli tuhoaa haaveen tai unelman lopullisesti, mutta antaa myös tilaa uudelle.

Tarve puheluun on usein viite käsittelemättömistä asioista. Kun epäonnistunut puhelu kohdistuu avun hakemiseen, voi se tarkoittaa, että unennäkijä ei kykene vielä ottamaan kontaktia osapuoleen, johon käsittelemättömät asiat liittyvät. Tai ettei unennäkijä saa keskusteltua asiasta itsensä kanssa.