Seikkailu-unessa oltiin pelastamassa naista (taisi olla prinsessa tms.). Ensin hänet vain piti löytää. Etsimme häntä isosta kerrostalomaisesta talosta. Kävimme jokaisen asunnon läpi. Yksi asunnoista oli täysin pimeänä. Onneksi taskustani löytyi polkupyöränlamppu. Sillä heijastin seinän kautta valoa eteiseen, joka oli täynnä pinottuja tuoleja. Osa pinoista oli kaatunut ja tuolit jääneet vinosti roikkumaan toisiinsa.

Yhdestä asunnosta löysimme rauhallisesti lepäävän naisen. Selitimme hänelle tehtävämme ja pelastussuunnitelmamme. Hän ei ollutkaan etsimämme nainen, mutta osasi kertoa, että ”prinsessa” olisi viereisessä asunnossa.

Tämän naisen luokse päästyämme kävikin ilmi, ettei hänkään ollut tuo aatelinen, vaan kontaktimme, joka lopulta veisi meidät prinsessan piilopaikkaan. Kontaktihenkilömme kuitenkin kaapattiin yrittäessämme jatkaa matkaa.

Etsimme kaappaajaa pitkin kaupunkia. Lopulta löysimme jonkun miehen ja kontaktimme sidottuna ja suukapuloissa. Olivat kuitenkin ihan kunnossa. Mies näytteli olevansa osa meidän pelastusryhmäämme, mutta tiesimme hänen oikeasti olevan sieppaaja, mutta emme paljastaneet sitä. Mielestäni hän kuitenkin tiesi meidän tietävän.

Miettiessämme, miten jatkaa matkaa, seuraamme liittyi nuori agenttinainen. Hän kantoi kevyesti käsissään ohutta n. metrin leveää ja hyvin pitkää muovinkappaletta. Hän alkoi juosta levittäen muovia. Pian hän oli kerännyt pelastusryhmämme rinkiin ja sitonut ringin pitäväksi tuolla muovilla. Kunkin ryhmänjäsenen välissä oli pieni puu, ne olivat olennainen osa rinkiämme.

Rinkimme lensi ilmavirran mukana laskeutuen suuren saaren reunaan. Aatelisemme piileskeli tällä saarella. Saimme tiedon, että hän olisi saaren toisella laidalla. Lähdimme kulkemaan saarta peittävän suuren metsän halki.

Unessa ehkä selkein elementti oli etsiminen. Todennäköisesti tällä hetkellä vähän hukassa olevan naiseuteni ("prinsessa") etsiminen.

Tuoli saattaa kuvastaa omaa paikkaa maailmassa. Pimeässä olevat ja säntillisistä pinoista romahtaneet tuolit kuvastavat myös ”oman paikan” olevan hieman kadoksissa.

Se, että tärkeämpää tuolien sijaan oli tuo ihmiskohde, kuvastaa alitajunnan priorisointia. Kun löydät itsesi, löydät myös oman paikkasi.