Nyt oli niin paljon asiaa tuupattu samaan uneen, että heräsin lähes hengästyneenä. Puolitokkurassa sain muistettua muutamia pääpointteja.

Taas muutin. Nyt muutin korkeaan kerrostaloon, johon minulla oli avaimet kahteen asuntoon. Asunnot sijaitsivat päällekkäin ja olivat sisustukseltaan tismalleen samanlaiset.Saatoin siirtyä hetkessä asunnosta toiseen ja jouduin välillä tarkistamaan, kumpi oli minun asuntoni (soitin jollekin?). Siskoni oli asunut minua ennen siellä ja aina välillä näin jossain hänen tavaroitaan, joista myös pystyin päättelemään, kumpi asunto oli kyseessä.

Asunnot olivat täynnä toinen toistaan kummallisempia tavaroita. Erään leveän kulkuväylän sivulla oli veistoksenomainen kivinen esine. Laakea tasainen kiekko tukevan kannattimen päällä, kiekon yläpuolella paksuja kaaria. Taideteoksessa virtasi vesi. Vesi oli kirkasta, mutta aika tummaa. Välillä veden kulku kiihtyi tyrskyiksi, jolloin ohi kulkiessa saattoi tuntea pisaroita iholla. Kun vesi tyrskysi, jokin oli, no ei ihan vialla, mutta jotenkin pielessä. Piti keksiä mikä ja kun sitä asiaa ajatteli hetken, niin vedenkulku rauhoittui tasaiseksi virraksi.

Unessa oli myös mies, jota rakastin suuresti ja myös hän rakasti minua. Jos katsoin häntä silmiin, tunne täytti koko sisimpäni. En varmaan tosielämässäkään ole tuntenut niin suurta tunnetta, millaisena sen unessa koin. Kanssakäymisemme oli mutkatonta ja helppoa.

Olimme lähdössä jonnekin. Pihassa oli auto, tai oikeastaan se oli pelkkä auton koriton runko. Siinä ei ollut myöskään istuimia, vain poikittain metalliset putket niiden tilalla. Olin kävelemässä autoa kohti, kun se äkisti siirtyi kauemmaksi, muutaman kymmenen sentin päähän. Otin uuden askeleen ja sama toistui. Jostain syystä auto ei olisi halunnut minun ajavan, vaan miehen. Kirjaimellisesti polkaisin jalkaa hiekkamaahan ja naurahtaen sanoin autolle, että ”jumalauta, väitätkö, että naiset eivät osaa ajaa autoa”. Sen sanottuani, auto ”hyväksyi” minut ja päästäisi ajamaan. Autonrungon viereen tavallaan kasvoi kahvipöytä, johon tuli istuutua. Autoa ohjattiin sillä, että vain istui pöydässä normaalisti keskustellen. Auto ei oikeastaan liikkunut, vaan hetkessä siirryttiin paikasta toiseen.

Unessa oli myös pieni ihmisryhmä, jotka koskemalla saivat ihmisen sairaaksi ja kuolemaan. Yksi heistä kosketti minua niskan iholle. Oli kuitenkin sellainen ”sääntö”, että ihmisen pitäisi itse antaa lupa koskettamiseen. Minä en ollut antanut, sillä heti heidät nähdessäni olin sanonut, ettei minuun saa koskea. Päätin, että en suostu tuollaisiin juttuihin, kun eivät olleet lupaa pyytäneet, eikä minulle tapahtunut mitään. 

Ylä- ja alakerran asuntojen oleminen täysin toistensa kaltaiset, voi viitata siihen, että minun tulisi yhdistää järki- ja tunnemaailman "mielipiteet" asioita pohtiessani. Minulla kuitenkin oli avaimet kumpaankin asuntoon ja vaikka joistain merkeistä päättelin nyt olevani omassa asunnossani, en voinut silti mistään päätellä, olinko ylä- vai alakerran asunnossa. Minulla on taipumus tehdä ratkaisuni joko järjenääntä tiukasti kuunnellen tai sokeana tunnemaailmoissani (yleensä äkilliset ratkaisut). Unessakin siis yritin valita jomman kumman omakseni, mutta alitajunta pakotti kulkemaan sujuvasti niiden välillä.

Auton kuljettaminen symboloi usein sen hetkisen elämän hallintakykyä. Olen varsin tietoinen, että parin viime vuoden ajan, olen elämän tietyillä osa-alueilla antanut toisen ihmisen vaikuttaa jokaiseen tekemiseeni ja ajatukseeni, ilman että tämä toinen on sitä edes itse tiennyt. Alitajunta autoksi muuntuneena hivenen kiusoitteli ja leikki kanssani, yrittäessään katsoa, annanko ohjat taas toiselle. En antanut. Sama toistui tuon ’kuoleman kosketuksen’ –ryhmän kanssa. En lähtenyt mukaan heidän sääntöihinsä, sillä he eivät noudattaneet omiaan.

Auton ohjauksen tapahtuessa keskustellen, vakuuttaa minut vain siitä, että puhumalla kaikki selviää. Suuntaan tai toiseen. Niinhän sitä elämää ohjataan, ilmaisemalla itseään ja myös toista kuuntelemalla. 

Mietin pitkään asunnossa olleen kiviveistoksen merkitystä. Todennäköisesti tietoisuusmieleni on yöllä ollut hieman myrskyisä ja vaihteleva, ja välillä tunkeutunut myös alitajunnan valtakuntaan.