Olin matkustamassa linja-autolla kahden tuttavani kanssa Saksaan. Pysähtyessämme viimeiselle taukopaikalle ennen perillä oloa, lähdin vähän ulos jaloittelemaan. Linja-auto lähti kuitenkin ennen kuin ehdin palata siihen. En ollut huolissani, sillä tiesin, missä päämääränä oleva matkustuskeskus oli ja ajattelin käveleväni sinne suhteellisen nopeasti.

Matka kesti kuitenkin kauemmin, mitä olin kuvitellut. Kävin läpi linja-autoaseman ja sen vieressä olevan rautatieaseman, mutta en löytänyt tuttaviani mistään. Huoli alkoi pikkuhiljaa nousta, kun tajusin, että puhelimeni, lompakkoni ja matkalaukkuni olivat jääneet sinne linja-autoon. Minulla ei ollut siis mitään.

Joku mies linja-autoasemalla antoi puhelintaan lainaksi. Yritin soittaa tuttavilleni, mutta en tiennyt Saksan maakoodia. Unessa käytäntönä oli siis sellainen, että puhelut piti tehdä soittamalla ensin johonkin tiettyyn Suomen numeroon, jonka jälkeen piti näppäillä maakoodi, jossa puhelin vastaanottava puhelin sijaitsi. Mielessäni oli vain +44, jonka tiesin olevan Ison-Britannian maakoodi. Kokeilin muutamia vaihtoehtoja, mutta puhelu ei yhdistynyt mihinkään.

Pääsin kuitenkin puhelimellani nettiin, jossa menin toisen tuttuni fb –sivulle, ajatuksena laittaa hänelle sitä kautta viestiä olinpaikastani. Tuttuni oli ladannut sivulleen viimeisellä pysähdyspaikalla kuvaamansa videon. Hämmennyin, kun tuossa videossa hyvin riutuneennäköinen. Join videossa pullosta vettä ja purskuttelin sitä suussani. Ihmettelin, kuinka nopeasti purskuttelin, sillä hetkellä muistelin vain rauhallisesti juoneeni vettä.

Puhelimen nettiin avautui jääkiekkosivusto, johon kaverini olivat liittäneet itsensä pelissä käyneiksi. Kommenttien mukaan ollut oikein hyvä peli. Yritin tuon sivustonkin kautta lähettää viestiä tuttavilleni, mutta oma viestini hautautui muiden sivustolle lähetettyjen viestien joukkoon.

Hetkittäin tuntui siltä, että olisin ollut hukassa muutaman päivän. Mutta oikeasti olin ollut tuttaviltani kaiteissa vain pari tuntia, jotka olivat olleet siellä jääkiekkopelissä.

Jotenkin löysin tuttavani unen lopussa. Eivät ehkä olleet edes kunnolla huomanneet poissaoloani. Heillä olivat kaikki tavarani. Muistan kuinka pehmeältä lompakkoni tuntui ja kuinka kiiltävältä puhelimeni näytti kun sain ne takaisin. Olihan siinä kaikki mitä omistin.

Vesi symboloi usein elämää, emmehän pysty elämään ilman vettä. Uni muistuttelee minua vedellä ja riutuneella olomuodollani, että muistaisin nauttia elämästä. Toki on tärkeää selvittää alitajunnan koukeroita ja yrittää tehdä itsestään toimivampi ihminen, mutta siihen ei pidä kuluttaa kaikkea ylimääräistä aikaa ja energiaa. Uni viestii ystävien ja omaisuuden hukkaamisella, että jos niin tekee, voi kadottaa ymmärryksen tavallisten ihmissuhteiden tärkeydestä ja unohtaa kuinka materia voi tehdä elämästä mielenkiintoisempaa vaikka itsessään materiaalisuus on aina vähemmän tärkeää kuin henkisyys.