Kylässä oltiin valmistautumassa elonkorjuumyyjäisiin. Myyntipöytiä löytyi ripotellen pitkin kapeita hiekkateitä. Jonkun myyntipöydän vieressä oli teline, jossa oli herkullisenvärisiä vanhanajan limonadipulloja. Laajat torialueet olivat tyhjinä, mutta niiden reunoilla oli vierekkäin ruokakojuja. Näin ne vain kaukaa. Kesäinen, pysähtynyt ja odottava tunnelma jatkui koko unen ajan.

Jonkinlaisen järjestäjän tai tarkastajan ominaisuudessa kiersin myyntipöytiä ja koristuksia. Jokainen arveluni tuotteista oli väärä. ”Onko tämä…?” ”Ei, vaan se on…” Yksi myyntipisteistä oli täynnä kasveja (osa pelkkiä viherkasveja, loput täydessä kukassa), jotka olivat sen näköisiä, kuin olisi laskostetut silkkipaperista. Liikkuivat hieman tuulessa kuin animaatiossa. Jäin ihmettelemään näitä tekokukannäköisiä kasveja, kun myyjä tuli viereen. Pakko oli taas jotain kysyä. Ei, olin jälleen väärässä arveluineni. Kukka, josta kysyin, ei ollutkaan itse asiassa kukka ollenkaan, vaan peittokasvi, joka levittäytyisi muiden puutarhan kukkien ympärille, peittäen näkyvyyden maahan/multaan. 

Herkullisenväristä limonadia sisältävät pullot viittaavat elämän pikkuiloihin ja rikkauksiin. Pullojen ihailu ja tyytyväisyys niiden runsauteen kuvastaa, että ymmärrän elämässäni olevan kaikesta huolimatta paljon rikkautta, vaikka vielä seison ”ison, tyhjän torin” keskellä.

Kasvit kuvastavat unissa usein henkistä elinvoimaa. Unessa tärkein kasveista oli, kasvaessaan maan ja mullan peittävä kasvi. Tämä saattaa kuvastaa ymmärrystäni siitä, että viime aikoina ikävinä tuntuvat asiat kyllä unohtuvat ajan saatossa.

Tietämättömyyteni myyntituotteista ei ollut ahdistavaa, vaikkakin vähän noloa. Olen ollut vähän hukassa elämänkatsomukseni kanssa ja jäänyt pyörittelemään mielessäni vain muutamia asioita. En vielä ole osannut niistä vielä irti päästää, mutta uni antoi luottamusta siihen, että pääsen varmasti vielä tasapainoon.