Rikospaikalta käytiin lyhyesti hakemassa näytteitä ja ottamassa valokuvia. Mukaan pakattiin myös surmatun naisen vaalea juhlapuku. Itse naisesta en muista nähneeni kuin jalat (olivat kyllä vartalon jatkeena, heh, mutta en jostain syystä kiinnittänyt huomiota muuhun).

Suurimman osan aikaa tästä lyhyesti mieleen jääneestä unesta oltiin laboratoriossa tekemässä erilaisia testauksia näytteille.

Parhaiten mieleen jäi mikroskoopin suurennos mekon veritahrasta, josta pystyi päättelemään, oliko veri imeytynyt kankaaseen sisä- vai ulkopuolelta. Tahran reuna oli viistoinen ja väri laimeni pintaan päin.  

Tämän siitä saa, kun katselee rikossarjoja ennen nukkumaanmenoa. :)

En juurikaan löydä symboliikkaa unesta, sillä jo unennäkötyyli viittasi siihen, että alitajunta antoi minun pitää vapaayön tulkinnoilta. En ollut unen ”henkilökuntaa”, enkä myöskään nähnyt kokonaisuutta kuin elokuvaa katsova. Näkemistyyliä voisi verrata kirjanlukemisentunnelmaan.

Unessa ei ratkaisun eli syyllisen löytyminen ollut mitenkään keskeistä, vaan työnä oli nimenomaan mekaaninen johtolankojen tutkiminen.