Unessa oli ihan asiaankuuluvaa, että takkaan saattoi tulla rottia/hiiriä, käärmeitä ja rupisammakoita. Niiden pääsy taloon sisälle tuli kuitenkin estää.  Olit tiettyjä sääntöjä (ihan arjessa), joiden tarkka noudattaminen ennaltaehkäisi eläinten ilmaantumisen takkaan tai elinympäristöön. Kun huomasin, että takkaan alkoi tulla näitä eläimiä, aloin laittaa luukuja kiinni. Puuha osoittautui varsin hankalaksi ja pari pienenpientä tummanharmaata hiirtä pääsi livahtamaan sisälle, ennen kuin onnistuin sulkemaan luukut. Onneksi tiesin, ettei niistä oikeastaan olisi haittaa. Vaarallisimpia olivat käärmeet ja varsinkin rupikonnat.

Seuraavaksi huomasin naisen takapihalla (unessa hän oli ystäväni, mutta ei ollut henkilöitynyt kehenkään tuttuuni). Nähdessäni hänet, rupikonnan ja kolme käärmettä, tajusin että vaikka olin luullut hänen olevan ystäväni, niin jostain syystä, hän halusi tuoda nuo otukset kotiini ja sillä vahingoittaa minua. Käärmeet olivat pikimustia ja samettipintaisia, sulkakäärmeitä. Niillä saattoi olla useampi kuin yksi pää tai sitten ne pystyivät hetkittäin sulautumaan toisiinsa. Rupikonna oli niin ikään musta ja piukean pullea, kuin äärimmilleen täytetty puolipyöreä sohvatyyny, jonka yläosa ommeltu kolmioista, joiden yhtymäkohdassa on pieni päällystetty nappi. Rupikonnat olivat kaikkein vaarallisimpia.

Samassa olin takapihalla itsekin. Sain ehkä tapettua yhden käärmeistä, kun huomasin, että nainen ja muut eläimet olivat lähtemässä kävelemään etuovea kohti. Heidän kulkunsa ei ollut mitenkään nopeaa, joten ehdin juosten ovelle ennen heitä. Yritin vetää lasista ulko-ovea kiinni, mutta hyttysverhon säleet jäivät koko ajan oven väliin, enkä saanut naksautettua sitä lukkoon. Aina kun olin vetämässä ovea kiinni, syntynyt ilmavirta heitti säleet väliin. Naisen ennätettyä ovelle, pidin ovea kädelläni kiinni ja yritin näyttää siltä, että se olisi jo lukossa. Nainen kuitenkin näki heti lävitseni ja alkoi kiskoa ovea auki. Lopulta nainen sai oven auki. Keräsin kaikki voimani ja potkaisin naista vatsaan niin lujaa, että hän lennähti selälleen hiekkapihalle. Sain vedettyä oven lukkoon asti, samalla kun nainen vähän harmistuneena naureskellen kampesi itseään maasta ylös.

Tuttavani lähti tilanteesta kiireellä, mutta selkeästi vastentahtoisesti. Hänellä oli jotain työasioita hoidettavanaan. Hetken päästä laittoi tekstiviestiä, että toivoi minun tulevan luokseen, sillä oli hankkinut minulle jotain ihania herkkuja.

Lähdin kävelemään kohti paikkaa, jossa tiesin hänen olevan. Reitti tuntui kuitenkin olevan vähän vieras ja jouduin vähänväliä palaamaan takaisin kohtiin, jossa tiesin, missä olen.

Aloin juosta. En siksi, että olisin nopeammin perillä, vaan siksi että teki mieli juosta. Juokseminen tuntui hyvältä ja kevyeltä. Olin juoksemassa ylämäkeä, kun näin mäen puolivälissä talon. Talon pihassa oli siskoni ja kolme lasta, jotka tiesin siskontytöikseni. Minut nähtyään, jäivät odottamaan minua hymy kasvoillaan. Oli todella ihana nähdä heitä, mutta samalla tunsin tarvetta jatkaa matkaa. Tunne oli vähän ristiriitainen, enkä tarkkaan tiennyt, jäisinkö sittenkin vain pihaan leikkimään tyttösten kanssa.

Tämä tuttavani (jota kohtaan minulla ei ole koskaan mitään tunteita ollut ja vice versa) käytös unessa kuvastaa todennäköisesti haluani tuntea olevani haluttu ja rakastettu. No, miksikäs ei, hieno tunnehan se ja eiköhän lähes kaikki sellaisesta nauti. Unessa ei ollut mitään seksuaalista värettä, ainoastaan henkistä tunnetta. Muistutus siitä, että kehon tarpeiden täyttäminen ei koskaan voi korvata henkistä hyvää?

Reitti kohti tätä henkistä hyvää oli mutkainen ja epäselvä. Ehkä kuvastaa tämänhetkistä elämäntilannettani. En tiedä, miten ja mihin suuntaan jatkaa, jotta päätyisin sinne mihin haluan. Jos olisin juossut päämäärän vuoksi, olisin ehkä vähän peloissani, sillä se voisi kuvastaa, että haluni saattaisi sumentaa ajatukseni ja keskittää kaikki tekoni vain yhtä päämäärää varten.

Mutta koska juokseminen tuntui olevan vain juoksemisen vuoksi, tulkitsen sen ennemminkin ajatusten rauhoittamiseksi ja itseensä keskittymiseksi.

Siskonlapset (joita todellisuudessa on vain kaksi) symboloivat unessa todennäköisesti muistutusta siitä, kuinka tärkeää minulle on myös toisenlainen rakkaudenosoitus. Pohtimiseni siitä, jatkaako matkaa vai jäädä, saattaakin kuvastaa sitä, että mielessä on ehkä käynyt, että voiko toinen sulkea toista pois. Eli jos elämääni joskus astuu romanttinen suhde, vähentääkö se aikaa ylläpitää muita suhteita. 

Majapaikastani oli pitkähkö kävelymatka lentokentälle (joka siis kuitenkin sijaitsi aika lähellä). Kävellessäni aurinkoisia katuja, katselin kaihoisasti, mitä olin taakseni jättämässä. Tämä tunne oli minulle niin tuttu.

Kun kävelymatkaa olisi vielä muutama kortteli jäljellä, huomasin, etten ollutkaan ottanut matkalaukkuani mukaan. Pienessä ”paniikissa” aloin etsiä bussipysäkin taululta takaisin vievän linja-auton tietoja. Kauhukseni tajusin, ettei minulla ollut aavistustakaan bussinnumerosta tai siitä, mitä päätepysäkkiä kohti minun pitäisi mennä.

Huoli oli kuitenkin lyhyt, sillä kelloa katsoessani huomasin, että minulla oli rutkasti aikaa jäljellä. Ehtisin helposti kävellen hakemaan matkalaukun ja vielä kävellen takaisinkin. Reitin tiesin muistavani hyvin.

Päätin ottaa kävelymatkalle jäätelön, joten poikkesin kadunvarrella sijaitsevaan jäätelöputiikkiin. Valinnanvaihtoehtoja oli hurja määrä. Päädyin ottamaan tötteröllisen jotain, joka näytti herkullisimmalta. Samalla kun annostani valmistettiin, kiersin kaupan tarjonnan läpi. Löysin nurkasta pöydän, jossa oli erilaisia karamelleja. Päätin ostaa kaksi pussia, joissa oli epäkurantteja, kooltaan liian isoja ja vähän vääristyneitä karkkeja. Sisältö näytti silmääni söpöltä.

Kassalle mennessäni oli taasen lyhyt kauhunhetki, kun en löytänyt lompakkoani käsilaukustani. Tämäkin huoli osoittautui turhaksi, sillä hetken laukkua kaiveltuani, lompakko osui käteeni. 

Unen kantava teema oli huolen osoittautuminen turhaksi. Mieltäni painaa eräs asia, mutta koska asia ei ole yksin minun päätettävissäni, muistuttelen itselleni, ettei kannata sen vuoksi ”hankkia itselleen harmaita hiuksia”.

Toisen kuljettaman ajoneuvon, esim. tässä tilanteessa bussin, valitseminen kulkuneuvoksi olisi tarkoittanut tyytymistä ratkaisuihin, jotka joku toinen tekee. Huomio siitä, kuinka helppo olikaan itse kävellä päämäärään, kuvastaa lujuuttani pysyä omissa näkökannoissani.

Herkut kuvastavat unissa elämän herkkuja (heh) ja nautintoja. Koska valitsemisessa ei ollut ongelmia, tukee se tosimaailmassakin pohtimaani asiaa siitä, että tiedänkö mitä haluan. Ja tiedän. Kaiken ei tarvitse, eikä pidä olla vain näennäisesti kaunista ja parasta, vaan pitää valinnoissaan päätyä siihen, mikä omaa mieltä kiinnostaa eniten.

Olin menossa potilashuoneeseen, kun ajattelin, että otanpa samalla kuitenkin sitten vitaalimittaukset. Avasin huoneen oven ja huomasin, että vuoteella oli pelkää pää. Pää oli valtava, noin 5-6 kertaa tavallisen pään kokoinen (muuten ihan normaalinnäköinen). Repaleista kaulaa oli vähän jäljellä, kenties mies oli jäänyt johonkin kiinni ja pää oli repeytynyt irti. Pää lepäsi tyynyllä silmät kiinni.

Yhtäkkiä mies nousi vuoteelta. Hän oli ihan kokonainen ja pääkin oli tavallisen kokoinen. Sillä hetkellä pelkän pään vaihtumisesta kokonaiseen ihmiseen ei ollut mitään outoa. Pyysin miestä käymään takaisin vuoteelle, sillä hän oli huonossa kunnossa. Otin vitaalit, laitoin kanyylin ja annoin lääkettä.

Olimme jonkinlaisen automaatin edessä. Muistutti ulkoisesti pankin vanhaa laskunmaksuautomaattia. Laitteita oli useampi vierekkäin ja samanlainen rivi vastakkain takaosat kiinni toisissaan. Laitteista pystyi sekä nostamaan rahaa, että järjestelemään elämää. Laite aktivoitiin ja tehdyt asiat kuitattiin yksitellen muovilipukkeella, joka annettiin aina seuraavalle tarvitsijalle. Minua ärsytti, kun toiset laittoivat lipukkeen automaattiin niin nopeasti, että sen pääty vääntyi, joten jouduin aina suoristelemaan sitä, kun sain sen itse käyttöön.

Näppäilin hitaasti laitteeseen oman elämäni tietoja ja tekoja, samalla kun kaksi tuttavaani jatkoi loputtomalta tuntuvaa listaansa. Listassa oli myös eräs yhtye, jonka musiikkia en saisi enää kuunnella. Tuhahdin heille, ettei kyseisen yhtyeen musiikilla ollut ollut merkittävää osuutta elämääni, joten en ymmärtänyt miksi sen kuului olla listalla. Sanoin vielä uhmakkaasti, että itselle aivan sama onko se listassa vai ei.

Kolmannen tuttavani kanssa olin ollut ensin ostoksilla ja sen jälkeen menimme kotiini. Olin jo ostosreissun ajan ollut mieleltäni ärsyyntynyt. Tuttavani oli laittamassa jotain paperia (tms.) takaisin hyllyy, eikä saanutkaan sitä sinne, joten jätti sen hyllykön päälle. Räjähdin. Kiroilin ja huusin suoraa huutoa, että olisi hänenkin aika opetella laittamaan asiat oikealle paikalleen, ettei minun tarvitse aina siivota hänen jälkiään. Tuttavani pelästyi hurjasti äkkinäistä tulistumista ja alkoi itkeä.

Menin hetkeksi kunnolla rauhoittumaan toiseen huoneeseen ja kun tulin takaisin, oli sohvalle ilmestynyt neljäs tuttu kaukaa menneisyydestä. Hänen vieressään oli joku nainen. Tämä tuttu pyysi minua selvittämään hänen ongelmiaan. Ohjasin heidät poistumaan paikalta hieman tuohtuneena.

Kun jäin taas kahden kolmannen tuttuni kanssa, pahoittelin kohtaustani. Selitin hänelle, että olen ollut hermostunut ja kerroin tehneeni jotain sellaista, mitä minun ei oman itseni vuoksi missään nimessä olisi pitänyt tehdä. En vain ollut uskaltanut kertoa kenellekään, koska pelkäsin ”tuomitsemista”. Tuttavani sanoi ymmärtävänsä täysin, mutta näin, että hänelle jäi paha mieli vuolaista pahoitteluistani huolimatta. 

Enpä ole tällaista superegon jyrähtämistä koskaan aiemmin kokenut! Paljoakaan ei kätketä kevyempään symbolikieleen, vaan sanotaan asiat asioina. Kahden ensimmäisen tuttavani asuun pukeutuneena superegon järjen ääni löi lyttyyn id’n unelmoinnit. Mutta tottahan minä tiedän, että superego oikeassa on. Ei vain aina ole selkärankaa kuunnella totuuden ääntä.

Lipukkeen käyttö saattaa symboloida omaa turhautumistani siihen, miten toiset tuntuvat pystyvän tekemään paljon nopeammin ratkaisuja elämässään kuin minä (oletus). Pääsevät eteenpäin elämässään, kun minä vain junnaan automaatilla erittelemässä elämäni tapahtumia. 

Listalla ollutta musiikkia ja sen kieltoa en oikein ymmärrä. Käyttäytymiseni unessa kuitenkin viittaa siihen, että tapahtuma oli yritys taistella superegotuttavieni dominointia vastaan ajatuksella ”ette te ihan kaikessa oikeassa ole”.

Tilanne kolmannen tuttavani kanssa on aika yksiselitteinen. Tosielämässä todellakin tein jotain sellaista, jonka olin itseltäni tavallaan kieltänyt. Enkä siitä ole kertonut kenellekään (vaikka ei se suoranainen salaisuuskaan ole), varmaankin sen vuoksi etten tuntisi heidän kauttaan pettymystä itseeni, ”selkärangattomuudestani”. Tiesin, ettei se tekisi minulle hyvää, mutta tein niin kuitenkin, koska halusin.  Mutta ymmärrän hyvin sen, että jos jatkan lipsumista päätöksistäni, se saattaa tehdä henkisen vointini huonommaksi. 

Seuraavaksi tuli ”suora leikkaus” koulun viimeiseen päivään, kun olin todennäköisesti tyhjentämässä kouluaikaista väliasuntoa.

Avaimet tuli jättää viimeisenä päivänä asuntoon sisälle ja olin teljennyt oven auki, jotta en vahingossa lukitsisi itseäni ulkopuolelle edestakaisin kulkiessani. En osaa sanoa, miksi en olisi voinut pitää avaimia vielä sen yhden päivän ja jättää ne sinne sitten päivän päätteeksi lähtiessäni.

Asunnon ovi vei kaikkia sen kerroksia yhdistävälle (parveke?)tasanteelle, jossa sijaitsivat roskikset. Michael Madsen (oho) tuli samaan aikaan roskiksille. Puhuimme siinä, kuinka hassua oli, että minulle oli asunto annettu. Madsen kertoi, että kouluhallitus oli kyllä ollut tietoinen sekaannuksesta, mutta koska kaupunki saisi lisää koulutusrahoja kouluasuntojen haltioiden mukaan, niin olivat antaneet asian olla. 

Itse näen tämän unen vähän takapakkina. Se, että olen ollut vain väliaikaisesti toisessa asunnossa ja nyt palaamassa takaisin entiseen, saattaa kuvastaa sitä, että olen lipsumassa takaisin vanhoihin ajattelumalleihin. Joku minussa yrittää pistää vastaan ja kertoilla, että uuden lehden kääntöyritys "on ollut ihan vahinko vain" (lomake) ja, ettei oikeasti olisi pitänyt lähteä tätä uudistamista tekemään. Oven telkeäminen auki tukee tätä. Että minun pitää siirtää kaikki pois, ennen kuin lukitsen oven, ettei minun tarvitse sinne enää palata. 

Madsen -hahmoinen alitajunta yrittää sanoa, ettei uudistumisyrityksessä ollut mitään vikaa, päinvastoin, siitä joku hyötyikin. Erehdys asunnon saamiseen ei siis ole mitään muuta kuin omaa pelkoani muuttumiskyvyistäni.

Olin ollut kaverini kanssa festivaaleilla jo päivän ja olimme toisena päivänä suunnittelemassa kotiinlähtöä. Emme olleet löytäneet jotain (ei käynyt selville mitä), tämä asia tietysti madalsi intoamme olla siellä ja siksi olimmekin lähdössä ennenaikaisesti.

Kadotin hetkeksi kaverini, mutta hän oli odottamassa minua uloskäynnin kohdalla. Portilla oli kyltti ”Talosta pois maalle”. Kaverini naureskeli iloisesti, että tässäpä sinulle kyltti. Emme vielä lähteneetkään, sillä juuri ennen kuin olisimme kulkeneet portista (takaisin ei olisi voinut tulla), näimme tuttavamme. Hän vei meidät ison pöydän ääreen, joka notkui kaikenlaisia herkkuja.

Jälleen kierrellessämme alueella, tulimme jo rauhoittumassa olevaan tilanteeseen, jossa mies oli lyönyt naista, sillä nainen ei ollut tehnyt miehen pyyntöjen mukaan. Kyse oli festivaalin järjestämästä Perhoskutu –ohjelmasta. Itselle tämä ei ollut tuttu, mutta minulle kerrottiin, että Perhoskutu oli kuin vähän rankempi versio rusettiluistelusta. Samat alkusäännöt, mutta lopputuloksena oli tarkoitus harrastaa seksiä sattumanvaraisesti valitun parin kanssa.

Festivaalialueella oli vessan sijaan todella korkea keinu, johon keinulaudalla istuva ihminen nostettiin köysistä vetäen. Tunsin samanaikaisesti häpeäntunnetta ja huvittuneisuutta, kun katsoin ”taivaalta paskaa” tiputtavia ihmisiä. Tiesin kuitenkin, että keinuvessa oli aivan yleisesti käytössä. 

Tosielämässä katson usein tuttavieni tekemiä ”virheitä” sormienläpi, nimenomaan sen vuoksi, että pidän heistä. Uni yrittää havahduttaa minua siihen, että ajattelisin minuun kohdistuvien tekojen ”vakavuutta” ulkopuolisen silmin, enkä pitäisi niitä yhdentekevinä, unohdetaan-tämä-nyt-vaan pikkuvirheinä sen vuoksi, että satun pitämään ihmisestä, joka esim. ajattelemattomuuksissaan on tekonsa tehnyt. Tämä asia on kuitenkin jatkumoa pitkään pohtimilleni asioille, joten alitajunta mukavasti jätti asian (ainakin hetkeksi siihen), antaen minun jatkaa unta toisella lailla (kun unessa aika helposti päätin palata arvosana-asioihin myöhemmin).

Festivaalit pyörivät mielessäni ihan tosielämänsyistä, olin sellaiseen suunnitellut meneväni. Kaverin kadottaminen, kyltti ja jonkun asian löytämättömyys kuvasti vaihteleviani tunteita siihen, että reissukaverini peruikin suunnitelmat ja edelleen tuolloin mietin, että lähtisinkö sitten ollenkaan itsekään. Kyltti ja herkkuja notkuva ruokapöytä yrittivät tukea arkaa ajatustani lähteä sitten vaikka yksin, jos en muita reissukavereita löytäisi.

Perhoskutu ehkä kuvastaa epäluuloani sitä kohtaan, että miten mahdan soveltua ilman kumppania olevana kahden pariskunnan joukkoon (Hei te, jos satutte tätä lukemaan: ei minua teidän kuhertelut oikeasti haittaa, heh ) ja ehkä unen aikana on tullut jokin ahdistus siitä, että pitäisikö minunkin nyt sitten itselleni joku löytää. Mutta tuollaiset festarirakkaudet eivät ole oma juttu ollenkaan.

Ulosteen ilmaantuminen uniin on usein hyvin merkityksellistä. Ulostaminen saattaa merkitä jonkin asian ajattelun loppuunsaattamista. Ummetus taas jonkin asian junnaamista paikoillaan. Ripuli liian hätäiseen ratkaisuun päätymistä. Ja paljon muuta.

Unen tuon hetkisestä tunnelmasta kuitenkin tiedän, ettei kyseessä ollut mitään merkittävää. Muissa yhteyksissä (työ) olin ollut jo useampana päivänä ollut tekemisissä kaikenlaisen ulosteen kanssa. 

Taas muutin. Nyt muutin korkeaan kerrostaloon, johon minulla oli avaimet kahteen asuntoon. Asunnot sijaitsivat päällekkäin ja olivat sisustukseltaan tismalleen samanlaiset.Saatoin siirtyä hetkessä asunnosta toiseen ja jouduin välillä tarkistamaan, kumpi oli minun asuntoni (soitin jollekin?). Siskoni oli asunut minua ennen siellä ja aina välillä näin jossain hänen tavaroitaan, joista myös pystyin päättelemään, kumpi asunto oli kyseessä.

Asunnot olivat täynnä toinen toistaan kummallisempia tavaroita. Erään leveän kulkuväylän sivulla oli veistoksenomainen kivinen esine. Laakea tasainen kiekko tukevan kannattimen päällä, kiekon yläpuolella paksuja kaaria. Taideteoksessa virtasi vesi. Vesi oli kirkasta, mutta aika tummaa. Välillä veden kulku kiihtyi tyrskyiksi, jolloin ohi kulkiessa saattoi tuntea pisaroita iholla. Kun vesi tyrskysi, jokin oli, no ei ihan vialla, mutta jotenkin pielessä. Piti keksiä mikä ja kun sitä asiaa ajatteli hetken, niin vedenkulku rauhoittui tasaiseksi virraksi.

Unessa oli myös mies, jota rakastin suuresti ja myös hän rakasti minua. Jos katsoin häntä silmiin, tunne täytti koko sisimpäni. En varmaan tosielämässäkään ole tuntenut niin suurta tunnetta, millaisena sen unessa koin. Kanssakäymisemme oli mutkatonta ja helppoa.

Olimme lähdössä jonnekin. Pihassa oli auto, tai oikeastaan se oli pelkkä auton koriton runko. Siinä ei ollut myöskään istuimia, vain poikittain metalliset putket niiden tilalla. Olin kävelemässä autoa kohti, kun se äkisti siirtyi kauemmaksi, muutaman kymmenen sentin päähän. Otin uuden askeleen ja sama toistui. Jostain syystä auto ei olisi halunnut minun ajavan, vaan miehen. Kirjaimellisesti polkaisin jalkaa hiekkamaahan ja naurahtaen sanoin autolle, että ”jumalauta, väitätkö, että naiset eivät osaa ajaa autoa”. Sen sanottuani, auto ”hyväksyi” minut ja päästäisi ajamaan. Autonrungon viereen tavallaan kasvoi kahvipöytä, johon tuli istuutua. Autoa ohjattiin sillä, että vain istui pöydässä normaalisti keskustellen. Auto ei oikeastaan liikkunut, vaan hetkessä siirryttiin paikasta toiseen.

Unessa oli myös pieni ihmisryhmä, jotka koskemalla saivat ihmisen sairaaksi ja kuolemaan. Yksi heistä kosketti minua niskan iholle. Oli kuitenkin sellainen ”sääntö”, että ihmisen pitäisi itse antaa lupa koskettamiseen. Minä en ollut antanut, sillä heti heidät nähdessäni olin sanonut, ettei minuun saa koskea. Päätin, että en suostu tuollaisiin juttuihin, kun eivät olleet lupaa pyytäneet, eikä minulle tapahtunut mitään. 

Ylä- ja alakerran asuntojen oleminen täysin toistensa kaltaiset, voi viitata siihen, että minun tulisi yhdistää järki- ja tunnemaailman "mielipiteet" asioita pohtiessani. Minulla kuitenkin oli avaimet kumpaankin asuntoon ja vaikka joistain merkeistä päättelin nyt olevani omassa asunnossani, en voinut silti mistään päätellä, olinko ylä- vai alakerran asunnossa. Minulla on taipumus tehdä ratkaisuni joko järjenääntä tiukasti kuunnellen tai sokeana tunnemaailmoissani (yleensä äkilliset ratkaisut). Unessakin siis yritin valita jomman kumman omakseni, mutta alitajunta pakotti kulkemaan sujuvasti niiden välillä.

Auton kuljettaminen symboloi usein sen hetkisen elämän hallintakykyä. Olen varsin tietoinen, että parin viime vuoden ajan, olen elämän tietyillä osa-alueilla antanut toisen ihmisen vaikuttaa jokaiseen tekemiseeni ja ajatukseeni, ilman että tämä toinen on sitä edes itse tiennyt. Alitajunta autoksi muuntuneena hivenen kiusoitteli ja leikki kanssani, yrittäessään katsoa, annanko ohjat taas toiselle. En antanut. Sama toistui tuon ’kuoleman kosketuksen’ –ryhmän kanssa. En lähtenyt mukaan heidän sääntöihinsä, sillä he eivät noudattaneet omiaan.

Auton ohjauksen tapahtuessa keskustellen, vakuuttaa minut vain siitä, että puhumalla kaikki selviää. Suuntaan tai toiseen. Niinhän sitä elämää ohjataan, ilmaisemalla itseään ja myös toista kuuntelemalla. 

Mietin pitkään asunnossa olleen kiviveistoksen merkitystä. Todennäköisesti tietoisuusmieleni on yöllä ollut hieman myrskyisä ja vaihteleva, ja välillä tunkeutunut myös alitajunnan valtakuntaan.

Itse en ollut osa yhteisöä, mahdollisesti olin myös etsimässä tuttavaani. Tutkin hänen tavaroitaan. Eniten huomioni kiinnittyi hänen kenkiinsä, joihin kuului kengän sisään laitettava T:n muotoinen tikku. T:n viiva kantapäähän ja pitkä suora kohti varvasosaa.

Samalla kun kääntelin kenkiä kädessäni, mieleeni tuli välähdyksen lailla ”Näiden kanssa tasapaino palautuu parhaiten, niin kuin kuuluukin”. Mahdollisesti iskulause oli ollut kenkien laatikossa. Näin välähdyksenomaisesti myös tuttavani jalan. Jalkaterän iho oli hyvin kuiva ja pikkuvarvas lähes kuoliossa. Katsoin omia varpaitani, ne olivat ihan hyvässä kunnossa.

Mietin, että minäkin tarvitsisin tuollaiset kengät, mutta sitten tajusin, että minullahan on sellaiset jo.

Unessa toisen kengät voivat symboloida ’toisen kenkiin astumista’ eli ajatella jotain asiaa heidän näkökulmastaan. Kokeiltavien kenkien sopivuus jalkoihin voi kuvastaa omaa tunnetta nykyiseen elämäntilanteeseensa (tuntuvatko kengät mukavalta vai ei). Se, että tuttavani oli jättänyt kengät jälkeensä ja nyt hänen jalkansa ovat hyvin huonokuntoiset, saattaa kuvastaa omaa ajatustani siitä, miten luulen hänen pärjäävän tämänhetkisessä elämässään. Itse olen todennäköisesti sitä mieltä, että hän jättäessään kengät taakseen, on sulkenut tietoisuudestaan tiettyjä elämäntotuuksia ja pahoin pelkään, että se tulee vahingoittamaan häntä.

Paljaat jalat kuvastavat aitoutta ja ”totuutta”. Itse olin myös paljasjaloin, tässä tilanteessa se kuvaa haluani kohdata asiat niin kuin ne ovat, yrittämättä sulkea mitään tietoisesti tai tiedostamatta ulkopuolelle. Olen vielä epävarma oman ”täydellisen” tasapainoni löytymisestä, mutta alitajuntani muistuttelee kuitenkin, että minulla on jo sopivat kengät, vaikka unohdankin sen aina välillä.

T:n muotoiselle tikulle en nyt keksi järkevää selitystä. Tikku kuului kenkään, se ei kuitenkaan tukenut kenkää, vaan vain lepäsi sen pohjalla. 

Siirtyilin mutkattomasti ja nopeasti asunnolta toiseen.

Vanhassa kämpässäni pakkasin särkyviä tavaroita huolellisesti laatikoihin. Tiesin, että jättäisin paljon vanhoja tavaroitani jälkeeni. Ajatus tuntui kevyeltä ja mukavalta. Jälkeen jäävät tavarat olisivat hyvässä tallessa, vaikka niitä en tulisi enää käyttämäänkään. Oli tunne, että ne kuitenkin olisivat turvassa. 

Uneni on jatkumoa pääni sisällä käynnissä olevalle toimintamallien muutostarpeelle. Asiat alkavat pikkuhiljaa loksahdella paikalleen, sillä unen tunnelma oli hyvin rauhaisa ja lempeä. 

"Vanhojen tavaroiden" jääminen talteen kuvastaa sitä, etten yritä sulkea vanhoja asioita pois uuteen pyrkiessäni. Ei epäilystäkään, ettenkö jossain vaiheessa niitä tarkistele.